Yhdistyksistä Suomessa
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon järjestöille maksettavista avustusten leikkauksista ja lakkauttamispäätöksistä. Varsinkin huhtikuun lopulla A-studiossa esiintyneen sosiaali- ja terveysministerin kommenteista ja käytöksestä kohistiin. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman kertoi A-studiossa 28.4.2026 muun muassa näin: ”Me priorisoimme peruspalveluita sen sijaan, että erinäköiset edunvalvontajärjestöt, järjestöjen järjestöt, puolueiden lomayhdistykset ja muut saavat veronmaksajien rahaa.” Samaan hengenvetoon Rydman hehkuttaa järjestöjen pomojen tienaavan jopa 7000 €/kk!
Tänä supistusten ja leikkausten aikana on kohtuutonta, että monessa yhteiskunnallisesti tärkeissä yhdistyksissä ja järjestöissä autetaan suurelta osin vapaaehtoistyönä hädässä kärsiviä ihmisiä pärjäämään arjessa. Ruoan ja asumisen sekä terveydenhuollon kallistuminen on ajanut monet ihmiset epätoivoiseen taloudelliseen tilanteeseen. Minimituilla on tultava toimeen ja useimmilta loppuvat rahat jo kaksi viikkoa ennen seuraavien tukien maksamista. Leipäjonot kasvavat vauhdilla ja nuorten aikuisten sekä myös perheiden syrjäytyminen näkyy jo selkeästi kaduilla. Työttömyys on ennätyskorkealla. Suomessa on tehty hyvin lyhytnäköistä terveys- ja työllisyyspolitiikkaa jo vuosien ajan. Vähävaraiset ovat tippuneet terveydenhuollosta maksukattojen asettamisen ja sosiaalietuuksien leikkausten myötä.
Suomen sosiaali- ja terveys ry:n kattojärjestö SOSTE: n pääsihteeri Vertti Kiukas kommentoi Ylelle: ”Sote-järjestöjen valtionavustuksia (STEA) leikataan tämän vaalikauden aikana 190 miljoonalla eurolla eli lähes 50 prosentilla vuoden 2024 tasoon nähden. Avustustaso siis puolitetaan muutamassa vuodessa. Ensi vuonna (2027) avustukset pienenevät 84 miljoonalla eurolla tähän vuoteen verrattuna. Siitä, miten ensi vuoden leikkaukset kohdentuvat eri järjestöihin ja niiden toimintoihin, ei ole vielä mitään tietoa” kertoo Vertti Kiukas.
Haastattelin Mannatalo ry:n toiminnanjohtaja Marianne Maxwellia 11.6.2026 ja hän kertoi espoolaisen ruoka-apuyhdistyksen toiminnasta seuraavaa: ”Manna-Apu ry on kristillinen hyväntekeväisyysjärjestö, jonka toimipiste Mannatalo sijaitsee Espoon Tuomarilassa. Jaamme kauppiaiden, tukkuliikkeiden, koulujen ja elintarvikealan yritysten lahjoittamia elintarvikkeita, joiden käytettävyyspäiväykset lähestyvät. Mannatalo toimii eriarvoisuuden vähentämiseksi, työllistymisen edistämiseksi sekä luonnonvarojen kestävän käytön lisäämiseksi.”
Toiminnassa on mukana noin 50 vapaaehtoista, työkokeilijoita, kieliharjoittelijoita, palkkatuetussa työsuhteessa olevia ja palkattuja työntekijöitä. Ruoka-apua hakee noin 800 henkilöä viikossa. Olemme joutuneet rajaamaan niin, että yhdestä perheestä meillä voi käydä yksi henkilö kerran viikossa. Muuten jaettavaa ei riitä kaikille. On arvioitu, että Espoossa on noin 3500 ruoka-avun tarpeessa olevaa ihmistä. Yhdistyksen kustannukset koostuvat toimitilan vuokrasta, kylmäkuljetusautojen kuluista, palkkakuluista, kirjanpitokuluista, koneiden ja laitteiden huoltokuluista, suojavälineistä, pakkausmateriaaleista ja monista muista juoksevista kuluista. Tällä hetkellä yhdistyksellä on 1 kokoaikainen työntekijä, 3 osa-aikaista työntekijää sekä vaihteleva määrä palkkatuetussa työsuhteessa olevia työntekijöitä eri mittaisissa työsuhteissa. Kukaan yhdistyksessä ei saa palkkaa lähellekään 7000€/kk! (Marianne Maxwell 11.6.2026).
Vuonna 2025 jaoimme 40 871 ruokakorillista hävikkiä. Jaettavan hävikin kilomääriä meillä ei ole mahdollisuutta mitata, mutta koulujen linjastohävikki punnitaan ja sitä jaoimme viime vuonna yli 15 000 kg. Olemme uudessa tilanteessa. Perinteisesti Suomessa yhdistystoiminta on ollut tunnettua ja tuettua. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttumassa. Yhdistyksistä puhutaan negatiiviseen sävyyn esimerkiksi ”entisten poliitikkojen suojatyöpaikkoina”. Yhdistystoiminnan avustuksia leikataan rankalla kädellä ja yhdistyksiä lopetetaan varojen puutteessa. (Marianne Maxwell 11.6.2026).
”47 % SUOMALAISISTA TEKEE VAPAAEHTOISTYÖTÄ” Kansalaisareenan, Kirkkohallituksen ja Opintokeskus Siviksen Taloustutkimuksella teettämä kysely (2024). Arvo n. 3,2 miljardia.
”VAPAAEHTOISISTA 57 % TOIMII JÄRJESTÖISSÄ TAI YHDISTYKSISSÄ” (Taloustutkimus 2018).
”KANSALAISTOIMINTAAN LAITETTU EURO TULEE TAKAISIN KUUSINKERTAISENA” (Ruralia-instituutti 2011) Kansalaisyhteiskunta muodostuu toiminnasta, jossa kansalaiset ajavat yhteisiä asioita vapaaehtoisesti. Yhdistykset kokoavat yhteen samanhenkisiä ihmisiä, edistävät moniäänisyyttä ja ylläpitävät kriisinkestävyyttä. Yhdistykset tarjoavat ihmisille mahdollisuuden osallistua ja toimia vapaaehtoisena. Järjestöt tarjoavat vertaistukea, harrastustoimintaa, koulutusta ja sosiaalisia palveluita luoden arjen turvallisuutta. Tällaista järjestelmää ei saa romuttaa. (Marianne Maxwell 11.6.2026).
Suomessa yhdistyksen perustamiseen tarvitaan kolme perustajajäsentä. Perustajina toimivien henkilöiden on oltava vähintään 15-vuotiaita. Yksityishenkilöiden lisäksi yhdistyksen perustajana voi kuitenkin toimia myös yhteisö, kuten yritys, säätiö tai jo olemassa oleva rekisteröity yhdistys. Yhdistyksen perustaminen ilman ohjattua perustamisilmoitusta maksaa 110 euroa ja ohjatun perusilmoituksen käsittelymaksu noin 55 euroa (2024).
Säätiö eroaa osakeyhtiöstä muun muassa siten, että sen tarkoituksena ei ole harjoittaa liiketoimintaa tai tuottaa voittoa eikä sillä ole omistajia. Yhdistyksestä säätiö eroaa muun muassa siten, että sillä ei ole jäseniä ja sen tarkoitusta voi muuttaa vain rajoitetusti.
Yhdistys voi olla esimerkiksi urheiluseura, kulttuuriyhdistys, ystävyysseura tai uskonnollinen yhdistys. Rekisteröidyt yhdistykset ovat aatteellisia yhdistyksiä. Yhdistys on joukko ihmisiä, joilla on halu tehdä jotain yhdessä tai toimia jonkun asian puolesta yhdessä. Yhdistystoiminta ei tavoittele voittoa.
Järjestöt organisoivat esimerkiksi vapaaehtois- ja vertaistoimintaa, neuvontapalveluita, arjessa selviytymisen apua, yksinäisyyden ehkäisyä sekä virkistys- ja harrastustoimintaa. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat erityisiä suhteessa muihin järjestöihin. Järjestöllä voidaan tarkoittaa valtakunnallista kokonaisuutta, minkä muodostavat paikallisesti toimivat yhdistykset sekä piiri- ja liitto-organisaatiot.
Tukia myöntävät mm. Suomen valtio, STEA (sosiaali- ja terveysjärjestöt), muut ministeriöt, hyvinvointialueet, kunnat, EU-rahoitus, säätiöiden apurahastot, yksityiset rahoittajat, yritykset, erilaiset keräykset, kansalaisfoorumi.
Lähteet: Ylen verkkosivut, eri järjestöt ja internet sekä haastattelu Mannatalo ry:n toiminnanjohtaja.
Päivitetty 15.6.2026. Kirsi Koivunen
Asiaa koirista ja eläinsuojeluyhdistyksistä
Olemme mieheni kanssa halunneet koirakaveria jo parisen vuotta. Olen liittynyt moniin rescue-yhdistyksiin, lemmikkieläinportaaliin, seuraan kotia kaipaavien koirien sivustoja ja lähettänyt hakemuksia Hesyyn (Helsingin eläinsuojeluyhdistys) kolmesta koirasta. Joka kerta vastauksena on tullut, että koiratarhasta pelastettu Romanian, Bulgarian, Suomen, Viron, Venäjän ja Hesyn koira tarvitsee omakotitaloympäristön, tietoa koiran kasvattamisesta ja huolehtimisesta. Lisäksi koiria suorastaan mainostetaan yhdistysten sivuilla, kerrotaan niiden luonteesta ja erikoisominaisuuksista ja kaikissa itseä kiinnostavien koirien kohdalla kerrotaan, ettei koira sovellu kerrostaloon ja koira tarvitsee usein seuraksi toisen koiran. Samaan hengenvetoon suorastaan pelotellaan, ettei juuri tuo koira sovellu meille. Tästä esimerkkinä erään rescue-yhdistyksen perustelut:
”Meiltä ei teille koiraa löydy, koska ympäristö ja puuttuva koiraseura sekä ymmärrys koirien tarpeita kohtaan ei nyt selvästi kohtaa kauttamme kotia etsivien koirien kanssa. Koirat tarvitsevat sopivan ympäristön ja oikeat resurssit, ja näihin kuuluu oikeanlainen asumismuoto, joka ei kuormita koiria liikaa, se jo mainittu rohkea koiraseura, joka on aralle rescuelle ehdottoman tärkeää, ihmiset, jotka ymmärtävät koirien arkuutta ja osaavat edistää näitä koiria ja ymmärtävät koirien elekieltä ja käyttäytymistä. Se on siis huomattavasti enemmän kuin vain koirapuistoja, ruokaa tai siisti koti. Varmastikin ymmärrät tämän, kun koiravuosia on jo taustalla. Toimimme koirien etu, emme ihmisten halu edellä, ja tästä syystä olemme tarkkoja sekä kotien että kotihoitopaikkojen suhteen – koirien parhaan vuoksi.” Ja kysymykseni onkin, miten tuo henkilö voikin tietää noin tarkasti juuri meidän tilanteemme?
Yritin kysellä, miten kotihoitokoira sopeutuu vaikka kuukausien tai vuosien päästä niin sanottuun oikeaan kotiin? Tässä vastaus:
”Kotihoitopaikasta omaan kotiin muuttava koira voi taantua, kehittää eroahdistusta tai hetkellisesti stressaantua, mutta tällöin koiralla on jo kotikoiran elämän alkeet hallussa, hän on tottunut ihmisiin ja oikeanlaiseen kotiin muuttaessa pääsee yli näistä muutoksista. Omasta kokemuksesta kodinvaihtajien ja rescueiden kanssa voin tämän kertoa. Tässä myös nimenomaan korostuu juuri sen tärkeys, että koti on koiralle oikeanlainen ja tukee muuttoa, onpa se suoraan tarhalta tai kotihoidosta.”
Tulee miettineeksi, tarkoittaako tämä sitä, että en ole sopiva koiran huoltajaksi vai onko tämä normaalia kirjoitusta uusille koiraa harkitseville ihmisille? Ymmärrän oikein hyvin minkälaisista oloista löytökoirat ovat lähtöisin. Tuntuu siltä, että kaikki rescue-yhdistykset, Hesy mukaan lukien, etsivät koiralle koiraseuraa, omakotitaloasumista maalla, rakastavia ja koiralle omistautuvia ihmisiä. Joskus tuntuu jopa siltä, että koirasta ei edes haluta luopua! Totuus on kuitenkin toisenlainen; valtaosa espoolaisista, kuten minäkin, asumme kerrostaloalueella. Espoossa on runsaasti ulkoilualueita ja mm. koiratarhoja. Asumme mieheni kanssa yhdessä Espoon suurimmista kaupunkilähiöistä. Mutta niinpä meillä onkin paljon eri vaihtoehtoja ulkoiluun! Naapurissani kerrostaloissa asuu paljon koiratalouksia ja kerrotaan, että joka 5. espoolaisella on koira ja sen kyllä huomaa ulkona kävellessä! Olemme mieheni kanssa vastuullisia, normaalijärjellä varustettuja aikaisempia koiranomistajia molemmat. Miksi me emme sitten kelpaa koirien huoltajiksi? Eikö tavallinen, puhdas koti, missä saa osakseen huolenpitoa, ruokaa, ulkoilua, ole tarpeeksi hyvä koti rescuekoiralle tai löytökoiralle? Eikö silloin ole parasta antaa koiran jäädä koiralaumaan häkkiin?
Tämä koskee mielestäni kaikkia lemmikki portaaleista eri koirien rescue-yhdistyksiin. Onko se sitten auttamista, että pidetään koiraa kuukausitolkulla esim. yhdistyksen koirahäkeissä, missä ihmiskontakti on koirahoitaja, odottamassa tätä ihmeellisen täydellistä kotia? Ja väistämättä koira kiintyy hoitajaan. Miten käy, kun koira saa uuden kodin ja hoitajat ympärillä vaihtuvat: tuleeko eroahdistusta, ikävää ja sopeutumisvaikeuksia? Veikkaisin KYLLÄ. Onnea vaan kaikille koiria mainostaville yhdistyksille löytää optimaalinen koti kaikille koiraraukoille. Kyllä on koiran hankkiminen mennyt fanaattisen kaupalliseksi hölynpölyksi!
Päivätty 19.5.2026