SUOMEN ALASAJO?
Olen useamman vuoden ihmetellyt Suomen työllisyyspolitiikkaa ja sen lyhyen tähtäimen työllistämistoimia. Julkisuudessakin on esitetty kritiikkiä aktiivimallin jälkeiseen ”työllistymismalliin” pakolliseen työpaikan hakumenettelyyn. Työttömän täytyy hakea 1-4 työpaikkaa kuukaudessa riippuen työkyvystä. Työkykyyn vaikuttavat mm. työntekoa rajoittavat terveystekijät, niin fyysiset kuin henkiset. Työvoimaviranomainen voi työttömän pyytäessä ohjata työkyvyn arviointiin omalle terveysasemalle.
Ajatellaanpa, että sinun on pakko hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa vaikka sinulla ei olisi ammatillista koulutusta tai pätevyyttä hakemaasi työpaikkaan. Kokemuksesta tiedän, että yhtä työpaikkaa kohden voi olla satoja hakemuksia (400-500 jopa!), joista varmaan yli kolmannes on näitä ”pakkohakemuksia”. Yrityksellä on halu ja tarve löytää oikea ja pätevä henkilö ko. paikkaan. Miten ihmeessä useiden satojen hakemusten läpikäymisen jälkeen rekrytoiva henkilö löytää sopivat henkilöt jatkoon? Rekrytointi sitoo yrityksen työvoimaa puhumattakaan rekrytoinnin muista kustannuksista!
Kehottaisin teitä lukemaan myös tässä aikaisemmin kirjoittavani aiheen työllisyydestä. Asiat eivät ole muuttuneet vuosien kuluessa ainakaan parempaan suuntaan! Suomen työttömyysluvut ovat ennen näkemättömän korkealla tänä vuonna 2025: elokuussa oli 267 000 työtöntä (Tilastokeskus 2025)!
Työttömyyteen vaikuttavat paljon myös opiskeluun tähtäävät hallituksen huonot toimenpiteet: ammattikoulutuksen rapauttaminen, opintotukien leikkaaminen ja yleinen negatiivinen asenne erilaisia työllistäviä toimenpiteitä kohtaan. Kaavaillaan jopa oppisopimuskoulutuksen ja palkkatuen lakkauttamista! Eivät kaikki halua korkeakoulutusta eikä kaikilla ole ”lukupäätä”. Palkataan korkeasti koulutettu henkilö suorittavaan työhön huonolla palkalla, tämä jos mikä on yksi asenneongelma ja palkkojen vääristyminen! Insinööri suunnittelee käytännössä esimerkiksi rakennuksen sähkökaaviot, mutta sähköasentaja kytkee nuo johdot oikein.
Työiän pidennykset, opiskelun mahdollisuuksien heikentämiset ja tukien leikkaukset eivät kasvata investointeja, ostovoimaa eivätkä pidä yllä hyvinvointia! Negatiiviset asenteet ja kankeat, byrokraattiset järjestelmät, kuten työmarkkinatori, entinen kortisto, juontaa juurensa vuodelle 1942, uhkaa osaltaan Suomen työvoiman alasajoon! Pintasiloittelut, katteettomat työllistämistoimet ja nimen kaunistaminen eivät muuta tilastolukuja.
Kuten joku osuvasti sanoi: 20-vuotiaana sinun pitäisi olla moniosaaja, 40-vuotiaana ilmenee jo ikärasismia ja 50-vuotiaana et kelpaa enää työmarkkinoille, mutta 60-vuotiaana sinun pitäisi tehdä töitä vielä vuosia!
Päivitetty 16.10.2025
ANSIOSIDONNAISEN PORRASTAMISEN VAIKUTUS ASUMISTUKEEN
Seuraavassa jutussani kerron ansiosidonnaisen taloudellisia vaikutuksista työttömän arkeen. Tässä käsittelen enemmän asumistuen hallituksen määräämiä leikkauksia ja suoraa vaikutusta siihen ansiosidonnaisten porrastamisen takia.
Ensinnäkin, mikäli n. 3000€/kk ansaitsevan henkilön täysi ansiosidonnainen olisi n. 1500€/kk koko 400 päivän ajan, ei asumistukeen olisi kenties edes tarvetta tai oikeutta. Ainakin näin, mikäli taloudessa asuisi toinen Kelan työttömyyspäivärahaa saava henkilö. Kun sitten ansiosidonnaista porrastetaan, alenevat tulot koko ajan lyhyen ajan kuluessa. Samoin tietysti ostovoima laskee merkittävästi. Onko tätä edes tutkittu tarpeeksi hallituksen toimesta? Lisäksi on aivan väärin perustein laskettu seuraavien 12 kuukauden tulojen arvion mukaisesti asumistuki, koska tulothan laskevat merkittävästi koko ajan!
Mielestäni tässä tuijotetaan varsin yksipuolisesti valtion saamia säästöjä, mutta ei kulutuksen vähenemistä. Olisiko työntekijä valmis alentamaan palkkaansa vähitellen ensin 300€/kk ja vielä lisää 75€/kk? Entäpä, jos kansanedustajan palkkioita vähennettäisiin 1000€/kk. Ja nyt huomio, kansanedustaja ei ole virkamies vaan työskentelee kansan valitsemana luottamustoimessa! Mikäli kaikki 200 kansanedustajaa luopuisivat 1000 eurosta kuukaudessa, valtion kassaan kilahtaisi vuodessa 1,4 miljoonaa. Tähän vielä päälle kansanedustajan avustajan palkat. Mikäli jokaisella kansanedustajalla olisi vaikka vain kaksi avustaa, jotka ansaitsevat n. 3500€/kk, se tulee maksamaan yhteiskunnalle vuodessa n. 14,8 miljoonaa euroa! Lisäksi päälle tulevat erilaiset muut palkkiot ja luontaisedut.
Sama koskee myös kunnallisia luottamustoimipaikkoja pienemmässä mittakaavassa. Miten näin ollen olemme valinneet omia etujamme ajaviksi kamnsanedustajiksi ihmisiä, joilla ei välttämättä ole tietoa, taitoa eikä resursseja joko kuunnella alan asiantuntijoita tai he tekevät pintapuolisia päätöksiä vaikkapa avustajan puutteellisten taustatutkimusten pohjalta tai ehkä jopa omin päätelmin! Tämän kirjoituksen laskelmien tarkoitus on suhteuttaa ihmisten välisiä taloudellisia eriarvoisuuksia ja epätasa-arvoa. Ihmiset, nouskaa barrikaadeille!
ANSIOSIDONNAISEN PORRASTUS
Voiko älyttömämpää ”säästökohdetta” valtio enää keksiä! Ansiosidonnaisen porrastus tarkoittaa sitä, että liittoon tai työttömyyskassaan kuuluva henkilö saa täyden päivärahan 2 kuukautta, jonka jälkeen ansiosidonnainen pudotetaan 80%:iin täydestä päivärahasta. Tämä tarkoittaa sitä, että n. 3500€/kk ansaitsevan täysi päiväraha on n. 72€/päivässä kahden kuukauden ajan eli 40 korvauspäivää (n. 1500€ brutto/kk). Sen jälkeen maksetaan 80%:lla alennettua päivärahaa, mikä on n. 57,50€/päivä eli 14,50€ vähemmän päivässä (n. 1200€ brutto/kk). Siis tässä vaiheessa 300 euroa vähemmän kuukaudessa!
Päiväraha laskee VIELÄ 75%:iin 140 maksupäivän jälkeen eli n. 1125€/kuukaudessa bruttona. Pudotusta on tässä vaiheessa 375€/kuukaudessa! Mikäli henkilö saa asumistukea, lasketaan asumistuki keskiarvolla seuraavalle 12 kuukaudelle, vaikka todellisuudessa pudotusta on lopulta n. 375€/kuukaudessa. Ei niin mitään järkeä! Tällä hetkellä valtio ei ole julkaissut tarkkoja euromääräisiä säästöjä, mutta hehkuttaa siitä olevan suoraa säästöä valtiolle. Mikä tietenkin on tässä nimenomaisessa asiassa totta. Mutta mitä tekee työtön ansiosidonnaista saava henkilö tulojen pudottua noin radikaalisti: hakee toimeentulotukea, käy leipäjonoissa, anoo ruoka-avustusta sosiaalitoimesta, kenties kirkon diakonista. Paljonko tämä tulee maksamaan valtiolle sosiaalikuluina? Tässä Kelan 20.2.2025 julkaisemaa tietoa:
”Kelan maksaman perustoimeentulotuen saajien kotitalouksien määrä pysyi edellisvuoden tasolla, mutta kustannukset kasvoivat 95 miljoonaa euroa. Menojen kasvu selittyy pitkälti sosiaaliturvan leikkauksilla ja ukrainalaisten sotaa pakenevien turvapaikanhakijoiden kustannuksilla.”
Tässä taas mennään luukulta toiselle työttömän kustannuksella. Asumistuki tarkistetaan Kelan mukaan silloin, jos tulot pienenevät vähintään 200€/kuukaudessa. Mutta eipä tehdä ansiosidonnaisen kohdalla näin vaan lasketaan vuosituloarvio! Mitä logiikkaa tällainen menettely tarkoittaa ja mihin sillä pyritään? Pelkästään valtion menojen säästämiseksi? Vaikka edellä kuvasin miten työttömän arkea juuri kurjistetaan ja valtion menot kasvavat! Se joka haluaa tehdä töitä, hakee niitä ehdottoman säännöllisesti ja se, joka ei välttämättä halua tai voi tehdä töitä, keplottelee tukien varassa. Kun kerran hallitus halusi Suomeen ulkomaisia työntekijöitä, eikö olisi kohtuullista huolehtia kotimaisten työttömien toimeentulosta yhtä lailla? Mistä siis löytäisi tekevälle niitä töitä?
Lyhytnäköistä politiikkaa ja taas jälleen kerran työttömän ihmisen arjessa pärjäämisen kustannuksella! Esimerkiksi Espoossa kristillinen Manna-Apu ry. jakaa ruokaa n. 800-900 vähävaraiselle viikoittain!
MIELENTERVEYSPALVELUT ESPOOSSA
Minua on pitkään hämmästyttänyt Espoon ja ehkä koko Suomen mielenterveyspalveluiden saatavuus ja laatu. Kerron tässä erään tositarinan lähiaikana sattuneesta tapauksesta. Eräs nuori aikuinen halusi hakeutua mielenterveytensä vuoksi hoitoon. Hänellä oli ollut aikaisempia hoitokertoja mm. psykiatrisella osastolla Jorvissa Espoossa sekä erinäisiä hoitokontakteja julkisella puolella. Henkilö kertoi, ettei halua missään nimessä psykiatriselle suljetulle osastolle, koska aikaisemmin hänet oli suljettu kolmeksi päiväksi pieneen koppiin ilman mitään ulkopuolisia virikkeitä (patja, tyyny ja vettä sekä lattiakaivo tarpeille!). Siis kolmeksi päiväksi eristyksiin! Epäinhimillistä! Tällä henkilöllä oli todettu aikaisemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö missä vaihtelevat kiihkeä mania ja syvä masennus. Tätä ymmärtämättömät voivat lukea aiheesta mm. Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Tulette suorastaan ällistymään sairauden kirjosta ja oireista! Mutta takaisin aiheeseen. Tällä kerralla henkilö hakeutui Jorvin päivystykseen erään viikon torstaina. Siellä hänelle neuvottiin ottamaan yhteyttä omaan terveysasemaan, jonne henkilö menikin seuraavana päivänä. Terveysasemalla nuori yleislääkäri mittasi verenpaineen, kuunteli keuhkot ja sydänäänet. Eli kaikki kunnossa!? Henkilö ei mennyt kuitenkaan tuolle käynnille mittauttamaan verenpainettaan vaan kertomaan mieltä painavista asioista. Yleislääkäri antoi henkilölle kouraan psykologin yhteystiedot ja neuvoi soittamaan psykiatriselle sairaanhoitajalle ja varaamaan ajan sinne.
Viikonloppu oli edessä eikä silloin tavoita auttavaa tahoa. Jorvissa henkilöä neuvottiin tekemään omaolo.fi-sivustolla itsearviointi tilanteestaan. Mutta mitäpä se auttoi, vaikka kuinka vastaili annettuihin kysymyksiin. Nettisivu ei kommunikoi ihmisen kanssa. Viikonloppu vierähti ja henkilö kiemurteli tuskissaan. Maanantaina hän soitti annettuun numeroon, mutta aikoja ei ollut juuri nyt saatavilla! Jälleen henkilöä neuvottiin tekemään itsearvointi, mutta ihan eri nettisivustolla! Seinä alkoi tulla uhkaavasti lähemmäs ja ahdistus lisääntyi. Onneksi henkilön läheinen varasi yksityiseltä puolelta psykiatrin vastaanottoajan (maksoi muuten 280€!/0,5h ja erityisairaanhoidon lähete).
Siitä sitten taas kohti Jorvia. Sairaalassa henkilö jonotti 3h akuuttipotilaiden osastolla psykiatrin tilannearviolle pääsyä. Paikalla kävi jälleen yleislääkäri, joka kertoi osastoilla olevan pulaa paikoista. Odottamisen jälkeen miespuolinen sairaanhoitaja saapui kolmen vartijan kanssa paikalla ja asiakas vietiin tässä saattueessa suljetulle psykiatriselle osastolle. Sairaanhoitaja kertoi, että henkilö otetaan hoitoon tahdonvastaisesti lääkärin ohjeiden mukaan. Muuta ei sitten kerrottu.
Henkilö joutui taas eristyksiin. Yösijana lattialla musta patja, tyyny ja muovimukillinen vettä. Vessaan ei aluksi päästetty kahdeksaan tuntiin ja sen jälkeen kolmen vartijan voimin. Lattiakaivo toimi vessana, mahtoi olla kauhea löyhkä! Henkilö oli eristyksissä viisi vuorokautta putkeen. Henkilölle ei kerrottu pakolla annetuista lääkkeistä tarpeeksi tietoa ja annosmäärät olivat suuria. Miten tällainen kohtelu on ylipäätään Suomessa mahdollista!
Missä menevät inhimillisyyden rajat? Potilasta pidetään tahdonvastaisesti hoidossa, häntä kohdellaan kuin eläintä eikä kerrota mitä seuraavaksi tapahtuu! Eikö mielenterveysalalle hakeutuvan ihmisen kuuluisi olla empaattinen ja ihmisen mielestä ja terveydestä kiinnostunut? Noudattavatko lääkärit tässä tapauksessa lääkärinvalaa ,lääkärien eettistä ohjeistoa? Olen huomannut, että ympäristö, tuttavat ja jopa kaverit leimaavat ”hulluksi” tällaisen ihmisparan, joka ei yhteiskunnan mukaan ansaitse paikkaansa tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Mielenterveyshäiriöistä kärsivällä on myös tunteet ja tarpeet sekä ihmisyys ja oikeus olla olemassa! Olen suorastaan pöyristynyt, miten Espoo ”hoitaa” mielenterveysasiakkaita! Hoitoa on vaikea saada akuuttiin tilanteeseen eikä avopalveluita ole juurikaan saatavilla. Isossa Omenassa päivystää psykiatrinen sairaanhoitaja arkipäivisin, mutta mitä sairaanhoitaja voi konkreettisesti tehdä? Kuunnella? Lääkäri määrää liudan vahvoja psyykenlääkkeitä ja se siitä sitten. Missä ovat avohoitokontaktit ja inhimillisemmät hoitomuodot? Ja kuka määrittelee yhteiskuntakelpoisuuden?
TYÖLLISYYDESTÄ 2024..
Seuraavaksi esitän lukuja, jotka ovat vapaasti luettavissa internetissä. Ihmettelen Suomen
työllisyyspolitiikkaa, mikä julkisuudessa esiintyy osaajien puuttumisena, laiskojen
työttömien joukkona ja kannustinloukkuina. Itse työttömyyden poistamiseen nähdään
samoja ”keppikeinoja” vuodesta toiseen pohtimatta konkreettisia ratkaisuja.
Työttömiä oli vuoden 2023 lokakuussa Tilastokeskuksen mukaan 190 000 +- 22 000,
joista korkeasti koulutettuja työttömiä noin 23%. Lisäksi on piilotyöttömyys, jota ei
ole tilastoissa. Avoimia työpaikkoja Tilastokeskuksen mukaan oli marraskuussa 2023 n.
42 400. Lisäksi on piilotyöpaikat yritysten sisäisissä hauissa ja sellaiset, joita yritys ei ole
vielä laittanut hakuun.
Julkisuudessa on väläytelty osa-aikatyö-työpaikan jakamisesta. Siitä taas olisivat mm.
seuraavat seuraukset: asiantuntijatasolla perehdytys olisi tehtävä kahteen kertaan ja se
vie yrityksen resursseja ja tulee kalliiksi, suorittajatyön tasolla osa-aikatyö rasittaa
kunnan/hyvinvointialueen sosiaalikuluja mm. asumistukena ja toimeentulotukena. Ja kuka
haluaa jakaa osan rahoista, kuka arvostaa vapaa-aikaa.
Puhutaan osaajien (asiantuntija) pulasta Suomessa. Avoimet työpaikat puhuvat muuta:
– Oikotie, 3797 kpl
– Duunitori 1612 kpl
– Monster nyk. Jobly 299 kpl
Viime vuoden 2023 lopussa avoimia osaajien työpaikkoja oli siis yhteensä 4708 näissä
kolmessa työnhakusivustolla! Ja työttömiä osaajia puolestaan yli 43 000.
Lisäksi on osaajien koulutus Suomessa. Suomessa on useiden yhdistämisten jälkeen
14 yliopistoa. Vuonna 2004 suoritettiin yhteensä noin 18 300 tutkintoa, joista 3 100 oli
alempia korkeakoulututkintoja, 12 600 ylempiä korkeakoulututkintoja ja 1 400
tohtorintutkintoa. Ja vuonna 2020 korkeasti koulutettuja oli jo 26-40% väestöstä
riippuen asuinpaikasta Suomessa. Viimeisimmän tiedon mukaan Suomessa on n.
1,5 miljoonaa korkeasti koulutettua. Korkeakoulutus on kokenut inflaation. Koulutustaso
on tänä päivänä korkea ja koulutuksen arvo laskee vuosien myötä. Silti halutaan tänne
osaajia. En voi käsittää.
Pohditaanpa rekrytointiongelmia hakijan näkökulmasta. Yrityksillä on useasti
monimutkaiset sähköiset hakusivut. Ne ovat usein kömpelöt ja vaivalloiset täyttää eikä
esimerkiksi liitteitä voi laittaa ollenkaan hakemukseen mukaan (mm. valtio ja
yleishyödylliset instituutiot). Vaikka hakija olisi tehnyt kuinka hienot ansioluettelot ja
portfoliot. Hakumenettely on siis raskas ja byrokraattinen.
Palautetta ei juuri saa. Tämä olisi tärkeää tietää; miksi en päässyt jatkoon, oliko koulutus
tai työkokemus sopimaton työtehtävään, olivatko muut hakemuksessani mainitsemat
seikat esteenä? Oliko työhakemus ko. tehtävään siis täysin turha? Mitä työpaikkoja voisin
jatkossa hakea, jotta se olisi järkevää ja johtaisi työllistymiseen.
Entäpä ratkaisuja työllistymiseen. Avoimet työpaikat ovat pääasiassa internetissä ja
hakemukset täytetään sähköisesti. Mitäpä jos yritys jalkautuisi sinne, missä ihmiset
liikkuvat? Kauppakeskuksiin, kirjastoihin, työpaikoille, sairaaloihin, palvelutoreille.
Tehtäisiin pop up-tapahtumia, kuten ainakin Porissa kokeiltiin vuonna 2017.
Täsmärekrytoinnit säännöllisesti sinne missä ihmiset liikkuvat, jotta työttömät alkaisivat
seuraamaan näitä tapahtumia. Tiiviimpi yhteistyö koulujen, opistojen, yritysten ja TE-
Palveluiden kesken. Mukaan mainostoimistot sekä asiantuntijat suunnittelemaan
tapahtumat kiinnostaviksi. Tavoitteena tapahtumissa olisi suora työllistyminen, ei
ansioluettelon toimittaminen paikan päälle!
Työntekijän palkkaaminen on kallista, miksi tuhlata energiaa tällaisiin tapahtumiin? No juuri
siksi, että se johtaisi aitoihin kohtaamisiin ja sopivan työntekijän löytämiseen vähemmällä,
mutta kivemmalla tavalla. Yritysten rekrytointimainonta some-kanavilla on kasvanut
voimakkaasti. Työpaikkailmoitukset ovat nuorekkaita ja vetäviä. Tämä on hyvä suunta.
Vielä oppisopimus laajemmin käyttöön ja ammattioppilaitosten työharjoittelujaksot
palkallisiksi ja osittain työllistämisvelvoitteisiksi, niin tässä olisi jo työllistymisvaikutuksia
ilman kepittämisiä.
TE-Palveluiden olisi syytä miettiä nykyistä strategiaansa. Vuonna 1942 Suomi jaettiin
työvoimapiireihin ja käytännön työttömyyden torjuntaa hoitivat työvoimalautakunnat.
Sittemmin perustettiin 1970-luvulla valtiollinen Työnvälitystoimisto, nimi muuttui
myöhemmin Työvoimatoimistoksi.
Elinkeinotehtävien taustalla ovat vuonna 1997 yhdistetyt työ- ja elinkeinokysymyksiin
liittyviä viranomaispalveluja hoitaneiden eri ministeriöiden hallinnonalojen alueyksiköt,
joista muodostettiin TE-keskukset. Yli 25-vuotta palvellut TE-Palvelut ja aikaisemmin yli 52
vuotta sitten perustettu Työvoivoimatoimisto. TE-palvelut eivät nykymallilla työllistä ketään.
Byrokratiaa tulee karsia ja tässä on yksi täysin turha ja ylityöllistetty valtion jäänne.
Miten voidaan vaatia työskentelyä myöhemmälle iälle, jos yli 50-vuotiasta ei nykyäänkään
mielellään palkata? Eläkeikäiset eivät ”paranna” median väittämää ns. osaajapulaa eivätkä
hoitajapulaa sen paremmin kuin ulkomailta tänne saapuvat suorittavan työn tekijät samaan
aikaan kun koulutetut osaajat ja hoitajat hakeutuvat ulkomaille töihin. Tässä olisi johdon
peiliin katsomisen paikka.
Moniko eläkeläinen OIKEASTI on valmis jatkamaan työntekoa? Eläkeliiton teettämän
kyselyn 2020 mukaan 72% alle vuoden eläkkeellä olon jälkeen, yli kahden vuoden jälkeen
12 %. TE-Palveluiden kautta työllistyi näistä eläkeläisistä vain 1 %. Kuinka moni yli
60-vuotiaista hallitsee työnhakuprosessin somessa ja yleensä vapailla työmarkkinoilla, jos
eläkeläiset halutaan töihin?
Työllisyystoimet vaativat paneutumista ongelmaan sekä aitoja tekoja. Mikä on yritysten ja
TE-Palveluiden vastuu työllistämisessä?
PÄÄKAUPUNGIN VYÖHYKKEET
HSL suunnittelee ja toteuttaa lähes vuosittain hienoja uudistuksia pääkaupunkiseudun ikiliikkujille. Hieno homma! Vähitellen kuitenkin lippujen hintoja korotetaan ja toteutuksia muutellaan. Viimeksi romutettiin kaupungin sisäiset liput ja seutuliput. Siirryttiin vyöhykkeisiin A, B, C ja D.
Näin julkista liikennettä käyttäjän matkan hinnan arvioitiin olevan kohtuullinen ja tasapuolinen. Viimeksi Länsiväylässä 1.4.2023 pohdittiin sitä, olisiko hinnoittelun sittenkin pitänyt olla tasasummainen vai ei. Ja vyöhykkeiden B ja C rajat jäivät voimaan.
Minä taas mietin sitä, että miksei vyöhykkeitä nimitetty yksinkertaisesti vyöhyke 1, vyöhyke 2 jne. Eli maksettaisiin todellisten matkojen pituuksien mukaan. Asun Leppävaarassa ja Helsingin keskustaan on suurin piirtein sama matka kuin Espoon keskustaan- kaksi vyöhykettä.
Minulla on työmatkoja varten AB-lippu. Mutta jos matkustan Leppävaarasta Espoon keskustaan, mikä on vyöhykealueella C, joudunkin ostamaan vielä yhden vyöhykkeen lisää eli toisin sanoen olen jo maksanut kahdesta vyöhykkeestä, mutta koska Espoon keskus sijaitsee C-vyöhykkeellä, joudun ostamaan 2,80€ maksavan C-vyöhykelipun. Siis vanhan seutulipun hinnan!
Minulla on oltava siis ABC lippu päästäkseni Leppävaarasta Espoon keskustaan! Jos minulla olisi vyöhykelippu 2, voisin matkustaa joko Helsinkiin tai Espoon keskustaan samalla lipulla!
Mikäli menit jo sekaisin, tässä lisää: jos matkustaisin suoraan Helsingin keskustasta Espoon keskustaan, tarvitsen ABC-lipun. Aivan loogista! Mutta jos matkustan jo ostamallani kahden vyöhykkeen lipulla (AB) jälleen kahden vyöhykkeen välin Leppävaara- Espoon keskus, maksan todellisuudessa kolmesta vyöhykkeestä!
Miksei siis siirrytä seuraavassa HSL:n lippu-uudistuksessa oikeisiin vyöhykkeisiin 1,2,3 ja 4? Vai olemmeko Helsingin Espoo-niminen lähiö, kun matkojen pituudet kerran lasketaan Helsingin keskustasta?
Keep it simple!
