Natoon vai ei
Asia on askarruttanut minua koko Ukrainan sodan ajan. Olen yrittänyt etsiä analyyttistä tietoa asiasta, josta minulla ei aikaisemmin ole ollut mitään mielipidettä. Löysin Helsingin Reservin Uutisista 2/2021 varsin mielenkiintoisen kirjoituksen:
https://reservinsanomat.fi/…/suomi-ja-nato-jaseneksi-vai-ei/
Kirjoitus on siis julkaistu noin vuosi sitten. Se hälvensi ainakin minulle muutaman epäselvän ja mieltä askarruttavan asian: joutuvatko Suomen nuoret miehet Naton operaatioihin välttämättä, mitä Nato-jäsenyys tulisi maksamaan, kuinka kauan jäsenyyden hakemisprosessi kestäisi, vyöryvätkö Naton tankit ”suojaamaan” 1340km pitkää itärajaamme, miten Venäjä tulisi suhtautumaan asiaan.
Uutisointi vaikutti ainakin minun silmiini analyyttiseltä ja tosiasioihin pohjautuvalta. Tarvitsemme hyvät kansalaiset tosiasioihin pohjautuvia uutisia, emme mutumielipiteitä, turhaa lietsontaa ja mustavalkoista, osin turhan kiihkeitä kannanottoja. Aitoa yhteisymmärrystä eli konsensusta.
Kansalaisten mielipiteillä on väliä, kuten presidentti Sauli Niinistö puhui perjantaina Yle Suomen radiolähetyksessä. Lainatakseni Häntä sanoma oli jokseenkin niin, että ihmiset ovat puolesta ja vastaan. Se osapuoli, jonka mielipide ei ”voita”, tulisi hyväksyä, että tosiasiat on nyt pohdittu ja suurempi osa ihmisistä on nyt tuota mieltä, vaikka se ei olekaan juuri minun kantani. Se on demokratiaa.
Tänä vuonna Reserviläinen-lehden julkaisun 3.3.2022 mukaan Nato-jäsenyyden kannatus on Upseeriliiton mukaan kasvanut Ukrainan sodan myötä.
Suosittelen lukemaan tuon linkin takana olevan kirjoituksen. Kirjoituksen lopussa on myös mielenkiintoisia linkkejä asiasta kiinnostuneille.
Yleisön pyynnöstä
Julkisuudessa ja somessa on kritisoitu Suomen antamaa suurta kehitysyhteistyöapua. Vuonna 2022 Suomi on budjetoinut antavansa kehitysyhteistyöhön 1 275 miljoonaa euroa, josta Ulkoministeriön osuus on 705 miljoonaa euroa ja muun kehitysyhteistyöavun osuus 570 miljoonaa. UM:n apu on jaettu seitsemän eri kategorian kesken, joista monenkeskisen avun määrä on suurin, 224 miljoonaa. Kansalaisjärjestöt saavat 88 miljoonaa ja humanitääriseen apuun on varattu 86 miljoonaa euroa. Kokonaissumma on noin 0,49 prosenttia bruttokansantulosta. Suomi on sitoutunut sekä YK:ssa että EU:ssa nostamaan prosenttiosuuden 0,7 prosenttiin, mikä tarkoittaa 50 miljoonaa euroa enemmän vuonna 2025.
Muuhun kehitysyhteistyöapuun, 570 miljoonaan, lukeutuvat pakolaisten vastaanottokulut, EU:n talousarvion mukainen kehitysyhteistyön osuus ja muu kehitysyhteistyö eri hallinnonaloilta. Eniten apua saavat maat ovat Somalia, Afganistan, Myanmar ja Etiopia. Pakolaisten vastaanottokuluihin on budjetoitu 61 miljoonaa euroa. Nämä asiat ovat luettavissa Ulkoministeriön sivuilta ja ovat siis julkista tietoa.
Vertailun vuoksi vuoden 2021 Työ- ja Elinkeinoministeriön talousarvioehdotuksessa esitettiin 3 882 miljoonaa euron määrärahoja työllisyyden parantamiseksi. Tämä oli noin miljardi enemmän kuin vuonna 2020 johtuen koronakriisin aiheuttamista tukitoimenpiteistä. Lisäksi hallitus on linjannut Valtionvarainministeriön mukaan lisää 110 miljoonaa euroa työllisyysmäärärahoja tämän hallituskauden loppuun mennessä. Työllisyysmäärärahaa voidaan myöntää valtion virastolle tai laitokselle työttömän henkilön palkkaamiseksi. Nämäkin luvut ovat julkisesti luettavissa ministeriön sivuilta.
Sanottakoon vielä, että valtion budjetti vuonna 2022 on noin 65 miljardia euroa, josta 7 miljardin alijäämä katetaan lainalla. Valtiolla arvellaan olevan velkaa vuoden lopulla noin 144 miljardia euroa. Suomi ei kuitenkaan ole lähimainkaan niin velkainen kuin monet muut maat. Tosin yli 50% BKT:sta on korkea luku verrattuna moneen muuhun maahan – varsinkin koska kapasiteettimme eli väkiluku on varsin pieni.
Kirjallisuuden ja äidinkielen lehtori Katri Santala:
”Mitä kehittäisin koulutuksessa?” kysyin Katrilta tässä yhtenä päivänä ja näin hän vastasi:
”Ensimmäiseksi kehittäisin rahoitusta. Viime elokuussa voimaan tullut oppivelvollisuuden laajentaminen on tullut liian kalliiksi syöden varoja koulutuksen kokonaisuudesta; uudistushan ei koskenut mm. niitä opiskelijoita, jotka aloittivat opintonsa vuotta aiemmin eli 2020, eikä myöskään jo 18 vuotta täyttäneitä. On syntynyt vastakohtaistamista, mikä ei kuulu demokratiaan. Oppivelvollisuuden järjestäminen syö myös varoja kaikelta muulta koulutukselta. Espoossakin puhutaan miljoonista.”
”Peruskoulun oppimäärää ei hallita tultaessa toiselle asteelle eli ammattikouluun tai lukioon. Peruskoulut tuntuvat antaneen perusteettomasti liian hyviä arvosanoja. Muotia ollut ilmiöoppiminen ei ole vastannut tarkoitustaan, sillä yksinkertaisiakaan perusasioita ei hallita. Esimerkiksi Espoossa äidinkielestä annettu kiitettävä arvosana ei vastaa todellisuutta, minkä olen huomannut itse mutta myös kuullut lehtoreilta kommentteja eri lukioista. Hyvin harva oppilas tuottaa normatiivista suomea tai ymmärtää lukemaansa sillä tasolla kuin lukio-opetus – tai ammattiopetus – edellyttävät.”
”Maahanmuuttajia on suuri joukko nuorisostamme. He ovat oppineet suomen kielen eli koulukielen, mutta toiselle asteelle tultaessa on havaittu siinä olevan koulutusta estäviä puutteita. Sanastossa, kielen rakenteessa, rekistereiden erottamisessa, kulttuuristen kontekstien ymmärtämisessä sekä monilukutaidossa on puutteita, minkä vuoksi suomenkielisten tekstien tuottaminen ja ymmärtäminen on vaikeaa. Motivaatio luonnollisesti heikkenee. Ammattikoulutus takkuaa, ja lukion tahti tuntuu monelle liian vaikealta. Toisen asteen opintojen keskeyttäminen on yleistä, minkä vuoksi liian moni oppilas joutuu koulutuksen ja työmaailman ulkopuolelle. Syrjäytymisen vaara on ilmeinen.”
”Varhaiskasvatukseen ja ala-asteen opetukseen tarvittaisiin panostusta, jotta maahanmuuttajanuoret selviytyisivät opinnoissaan ja pääsisivät työmaailmaan. On ollut virheellistä politiikkaa jatkaa pelkästään oppivelvollisuutta, koska oppimisen taidot on hankittava paljon aikaisemmin. Näillä taidoilla tarkoitan ennen kaikkea positiivista kouluasennetta, monipuolista luku- ja kirjoitustaitoa, motivaatiota sopeutua yhteiskuntaamme, jossa suomen kielen osaaminen, kulttuurin tuntemus ja hyväksyntä ovat edellytyksenä selviytyä elämässä. Valitettavan monen kielitaito on kuitenkin toiselle asteelle tultaessa vajaa. Asenne opiskelua kohtaan on monesti positiivinen, mutta kielitaito estää unelmat.”
”Sote astuu voimaan 1.1. 2023. Sairaan- ja lähihoitajien työ palkkoineen siirtyy aluevaltuustojen harteille. Terveydenhuollon ammattilaisten kanssa samassa sopimuksessa kuntatyönantajien kanssa ovat olleet opettajat, nyt syksystä 2021 lähtien myös varhaiskasvattajat. On mielenkiintoista nähdä, mitä tuleman pitää, kun kuntarahoitus koskee enää koulutusta ja kasvatusta. Pelkään, että kunnat ovat ongelmissa, koska lisää rahaa on siirrettävä maakuntiin sote- ja pelastuspalveluiden luomiseksi.”
”Koulutuksen ja kasvatuksen toimiala tullee olemaan yhä syvemmässä kriisissä. Velkaisessa ja maakuntiin satoja miljoonia maksavassa Espoossa on myytävä omaisuutta – ja nostettava veroprosenttia? Opetuksen rahoituskriisi syvenee.”
