Eduskuntavaalit ja leikkaukset
Eduskuntavaalien lähestyessä 2.4.2023 keskustellaan kiivaasti leikkauksista. Kyllä, julkinen sektori tarvitsee säästöjä. Väläytellään asumistuen, ansiosidonnaisten, toimeentulotuen leikkauksista. Halutaan lisää ulkomaista työvoimaa, koska omia työttömiä ei saada työllistettyä.
Näitä leikkauksia kutsutaan tulonsiirroiksi. Asumistuen saajan tuesta leikataan ja sehän siirtyy usein toimeentulotukeen lisämenona. Ansiosidonnaisia esitetään lyhennettäväksi tai porrastettavaksi, siis haetaan lisää asumistukea ja toimeentulotukea. Palkataan lisää ulkomaista työvoimaa suorittaviin töihin, kuten siivoojiksi, myyjiksi, rakennuksille tai yleensä alle 2000€/kuukaudessa bruttona ansaitseviin töihin. Asuminen kallistuu välttämättömien menojen kuten ruuan ja sähkön kallistuessa. No, haetaan tukia lisää!
Eikö yrityksiä voisi osallistaa ja ennen kaikkea myös velvoittaa työllistämään työttömiä työnhakijoita? Satuinpa katsomaan taannoin Aamutv:n, jossa Perussuomalaisten Riikka Purra kertoi ”ettei tarvitse kuin käydä Ruotsissa, niin näkee 50-60-vuotiaita työssäkäyviä. Miksei Suomessa?” Blogiarkistossa olen käsitellyt työllisyysasiaa laajemmin. Kannattaa käydä lukemassa! Tämä työllistyminen ja työllisyyden hoito kun näyttää olevan niin kovin vaikeaa Suomessa.
Ammattioppilaitoksista olen kuullut sellaista viestiä, että suomen kielen taito on huono ulkomaisten opiskelijoiden keskuudessa. Mistä tämä johtuu? Maahan töihin tuleville on tarjottava pakollisia ja laadukkaita suomen kielen kursseja. Yritysten on enemmän toteutettava rekrytointitilaisuuksia suoraan oppilaitoksiin. Siis yhteistyötä enemmän oppilaitosten ja yritysten kesken. Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset opiskelijat menestyvät huonosti tällä hetkellä. Varmasti heikkoon koulumenestykseen yksi syy on huono suomen kielen taito yhä enemmän monikulttuurisessa kouluympäristössä.
En voi kuin ihmetellä jälleen kerran poliitikkojen esiintymistä julkisuudessa samojen fraasien kera ilman konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Median pitäisi kutsua haastatteluihin virkamiehiä esimerkiksi TE-palveluista, Kelasta ja sosiaalitoimesta kertomaan todellisuudesta. Yritysten johtajia ja oppilaitosten edustajia kertomaan miten työllistetään ja työllistytään ja mitkä ovat nykynuorten työelämävalmiudet.
Yrityskokeilu – vitsi?
Olin keväällä todella innoissani saadessani TE-toimistolta luvan kokeilla yrittäjyyttä turvallisesti ansiosidonnaisten tuella. Ajattelin, tässä on fantastinen kädenojennus hallitukselta ja työllisyyspolitiikalta tukea aloittelevia yrittäjiä! WAU! Vihdoinkin! Totuus on taruakin karumpaa. Ensinnäkin: kukaan ei lähde kokeilemaan yrittäjyyttä neljäksi kuukaudeksi. Toiseksi: mikään yritys ei lähde toimimaan neljässä kuukaudessa.
Olen panostanut yritykseeni loputtomasti aikaa ja rahaa, kuten voitte lukea aikaisemmasta blogistani. Olen omin pikku kätösin rakentanut n. 900 asiakkaan sähköpostilistan (julkista tietoa) tehokasta sähköpostimarkkinointia varten. Olen tehnyt kotisivuni pitkälti itse, opetellut käyttämään Canva-mainosohjelmaa, mainostanut facessa ja instassa, kiertänyt ympäri Uuttamaata mainostamassa yritystäni tilaisuuksissa, lähetellyt sähköpostia n. 2500 asiakkaalle, luonut suhteet kahteen tunnettuun kuljetusyritykseen, käyttänyt omaa rahaa tuhansia euroja, saanut itselleni matkanjärjestäjän oikeudet Kilpailu- ja Kuluttajavirastolta, soitellut asiakkaille luuri kuumana ja korva punoittaen. Unohtamatta neuvotteluja verottajan, kirjanpitäjän, toisten yrittäjien, pankkien ja Yritys Espoon kanssa. Uskoen yritykseni kasvuun.
Ajattelinkin, että yritys alkaisi tuottaa vasta ensi keväänä ja kesänä. Ei hätää, tuumailin. Onhan minulla ansiosidonnaiset turvanani- vai onko? Nimittäin, työllisyyslain kuntakokeilun mukaan yrittäjyyttä voi siis kokeilla VAIN 4 kuukautta, jonka jälkeen joko lopetat yrityksen kokonaan eli poistat kotisivut, poistat yrityksen rekisteristä ja unohdat kaiken tekemäsi työn. TAI menet, jos saat, kokoaikatyöhön. Yrittäjyyskokeiluni päättyi 30.9.
Yrittäjyyskokeilu on sananmukaisesti kokeilua. Mielestäni kokeilua täytyisi voida jatkaa ensimmäisen kokonaisen tilikauden ajan. Vasta silloin nähtäisiin, lähteekö yritys tuottamaan. Eikö ole parempi, että ihminen yrittää edes jotain toimia työllistyäkseen kuin olla kokonaan kortistossa eli TE-toimiston listoilla? Teimme kaverin kanssa jopa You Tubeen asiasta videon viime talvena, joka on ajankohtaisempi kuin ikinä!
Eli keväällä täytyi TODISTAA olevansa osa-aikayrittäjä, jotta voin tarvittaessa ottaa vastaan kokoaikatyötä. Nyt minut katsottiin kokoaikaiseksi yrittäjäksi, vaikka minulla ei ollut yritystoimintaa lainkaan lokakuussa! Minulle olisi voitu myöntää soviteltua ansiopäivärahaa, jos olisin ollut sekä kokoaikaisessa palkkatyössä että osa-aikaisena yrittäjänä vähintään 6 kk ennen yrittäjyyskokeilun alkua. TE-Palvelut eivät ohjeista tarpeeksi. Suomen työllisyyspolitiikka siis puree sananmukaisesti! Onneksi sain oma-aloitteisesti kokoaikatyön muualta ja voin jatkaa sivutoimisena yrittäjänä kenenkään siihen puuttumatta.
Sähköinen äänestys-kyllä vai ei?
Sain uuden henkilökortin Digivirastosta, jippii!! Ajattelin kerrankin aktivoida kortin, kun sitä on niin mainostettu jo edellisen kerran kortin uusittuani. Digiviraston paperisessa ohjeessa sain aktivointitunnusluvun piilotettuna sivun alareunaan. Hyvä, ajattelin minä!
Ohjeetkin olivat selkeät; saisin kaksi PIN-koodia, perustunnusluku ja sähköistä allekirjoitusta varten toinen PIN. Aina paranee, ajattelin minä! Sitten linkistä (jälleen paperissa! Ihanaa!) aktivoimaan. MUTTA, sivuilla www.ddv.fi/kansalaisvarmenne ilmeni minun tarvitsevan seuraavat neljä asiaa kortin aktivointiin. Ja tästä ei mainita kirjeessä yhtään halaistua sanaa!
Eli: Henkilökortin aktivointiin tarvitset: aktivointitunnusluvun (paperissa!) tietokoneen (ON!) kortinlukijan (sirukortinlukija) Mitä, ja mistä??? kortinlukijaohjelmiston. VAD? No, sivuilla oli linkki, en kokeillut toimivuutta. Se siitä sitten! Netistä on saatavilla sirukortinlukijoita n. 30 eurolla. Tarvitsenko sitä kotioloissa, koska on kehitetty muunlaisia tunnistusmenetelmiä?
Esimerkiksi Virossa on voimassa sähköinen äänestysmahdollisuus. Mikä ehkä parantaisi Suomessakin äänestysprosenttia:”16.10.2017 — Vaaleissa annettiin noin 587 000 ääntä, joista 186 000 sähköisesti.” Eli 32% äänesti sähköisesti!
Sähköistä äänestystä pilotoitiin 2008 kolmessa kunnassa kunnallisvaaleissa. Etä-äänestys ei kuitenkaan ollut mahdollista. Ylen artikkelissa 28.1.2022 ihmeteltiin seuraavaa: ”Nuori valtuutettu pitää käsittämättömänä, että puhelimella voi tehdä kaikkea muuta paitsi äänestää – vaalijohtajan mukaan se on yhä liian vaarallista.” Vain alle puolet äänioikeutetuista antoi äänensä aluevaaleissa. Se on saanut monet kyselemään verkossa tapahtuvan sähköisen äänestyksen perään. Nettiäänestyksen riskit näyttävät kuitenkin isoilta. Näin 14 vuotta sitten.
Teknisesti nettiäänestysjärjestelmä on toteutettavissa, mutta teknologia ei vielä ole riittävän hyvällä tasolla. Puutteita on muun muassa varmennettavuuden ja vaalisalaisuuden yhteensovittamisessa. Varmennettavuus tarkoittaa sitä, että äänestäjän pitäisi pystyä varmistamaan äänen siirtyneen laskentaan muuttumattomana. Hänen tulisi saada tästä jonkinlainen todiste. Samanaikaisesti vaalisalaisuus kuitenkin edellyttää, että äänestysjärjestelmä ei saa tuottaa todistetta, joka olisi hyödynnettävissä painostamiseen tai äänten myymiseen (Oikeusministeriö, 2017).
Nämä tiedot ovat kuitenkin 5-14 vuoden takaisia. Teknologia menee eteenpäin hurjaa vauhtia. Sähköistä äänestystä vastaan olevien henkilöiden mielestä ei voida taata vaalisalaisuutta kotisohvalta käsin ja painostustakaan ei voitane välttää. Mutta mehän toimimme jo nyt jokapäiväisessä elämässä pitkälti vahvan sähköisen tunnistamisen avulla mm. pankkiin, poliisiin, nettiostoihin jne. puolustaa toinen.
Maailman muuttuva tilanne; epidemiat, sodat, kehitys. Nehän kaikki vievät meitä johonkin suuntaan. Mielestäni sähköisen äänestyksen tuominen uudestaan tarkasteluun olisi paikallaan. Äänestäisivätkö nuoret silloin hanakammin?
Hoitajien palkkakiista
Julkisuudessa kirjoitellaan ja väitellään paljon hoitajien palkkakiistasta. Onko palkkaus se auvo ja onni, millä hoitajapula ratkaistaan? Juttelin taannoin pitkään alalla työskennelleen sairaanhoitajan kanssa tästä aiheesta. Hänellä oli pätevät ja varmat mielipiteet asiasta. Näin hän tilitti minulle: ” En kokisi, että palkka on matala. Työ on toki raskasta, mutta koen olevani omalla alalla. Epäkohdat löytyvät pikemmin työoloista. Meilläkin on paljon ulkomaalaisia hoitajia, joilla ei ole työmotivaatiota juuri ollenkaan. Joskus, kun yritän neuvoa nuorempaa kokemuksellani, he vetäytyvät pois niskojaan nakellen! Se on tosi turhauttavaa.”
Ainahan palkankorotus tuntuu hyvältä alalla kuin alalla. Mutta onko se nostettu tosiaankin asian kärkiteemaksi ja ainoaksi lääkkeeksi hoitajapulalle? Hoitajien vastuulla on paljon erilaisia toimenpiteitä, joista ehkä vastuullisin mielestäni on lääkkeiden oikea jako. Lääkärien tehtävä on määrätä lääkkeet ja hoitajat jakavat ne. Ulkopuolisen on tietysti vaikea kuvitella, mitä kaikkea hoitajan työhön kuuluu. Enkä puutu siihen nyt.
Minua askarruttaa enemmän se, mihin hoitajien palkkakiista johtaa. Suomessa on suorittavan työn tekijöitä ja matalapalkkaa nauttivia ihmisiä suurin osa. Tuleeko tästä lumipalloefekti ja lakot alkavat muillakin aloilla? Onko tämä osasyy siihen, miksi hallitus on haluton ratkaisemaan hoitajien palkkakiistaa? Vastuullisia aloja on muitakin: esimerkiksi poliisi (joiden resursseja olisi muutenkin lisättävä!) sekä useat palvelualat, ylipäänsä alat, joiden työtehtäviin kuuluvat ihmisten kohtaaminen.
Toivottavasti en kuulosta hoitajien työtä väheksyvältä. Päin vastoin, suon heille kaiken tukeni. Mutta puolustan myös muiden alojen kehnoja palkkaoloja. Itselläni on yli 35 vuoden kokemus monilta palvelualoilta. Siksi peräänkuulutan kunnollista työhön perehdyttämistä, johdon systemaattista itsensä kehittämistä, henkilökunnan mukaan ottamista päätöksentekoon, työilmapiirin avoimena pitämistä esimerkiksi siihen palkatun henkilön toimesta sekä hoitajien alku- että jatkokoulutukseen vahvaa panostamista.
Yrittäjyys Suomessa
Puhutaan paljon yrittäjän korkeasta verotuksesta, Suomen oppilaitosten yrittäjähenkisyydestä ja kannustetaan yrittäjyyteen. Patentti- ja rekisterihallitukseen (PRH) voit toki rekisteröidä toiminimen 60 eurolla, mutta ei se takaa vielä yritystoiminnan aloittamista. Mikäli olet työtön ja haet starttirahaa, sekin on vain 700€/kk ja sen saamiseksi liittyy joitakin ehtoja. Voit ”kokeilla” yrittäjyyttä 4 kuukauden ajan, mikäli satut saamaan TE-toimistolta myöntävän päätöksen asiaan. Tämä oikeuttaa sinut saamaan ehkä soviteltua työttömyyskorvausta. Sinulla täytyy olla työnhaku voimassa, olet valmis ottamaan vastaan kokoaikatyötä (siis samaan aikaan kun markkinoit yritystäsi, hankit lupia, maksat aloitusmaksuja ym. ja jne..) ja haet aktiivisesti töitä, kuukaudessa neljää työpaikkaa ja alentuneen syyn takia ainakin yhtä .
Ristiriitaista on se, että kokoaikatyötä täytyy hakea, mutta yrittäjyyden on oltava osa-aikaista. Miksi edelleen rankaistaan pienyrittäjiä ja työttömiä? Mielestäni valtio on tehnyt suuren karhunpalveluksen itselleen ja siis meille kaikille myöntäessään erilaisille työllistämispalveluita tarjoaville yrityksille suuria tukia, salliessaan yritysten tuoda maahan halpatyövoimaa voittojen maksimoimiseksi ja palkkojen alas polkemiseksi. Entä sitten osaajien maahantuonti? Meillä on nyt omasta takaa suuri osaajien työttömien joukko, miksi kukaan ei palkkaa heitä tai miksi valtio ei kannusta tähän?
Tulee kyllä kalliiksi tämä lyhytnäköinen työllisyyspolitiikka. Koulutusyritysten koulutukset voivat olla halpoja, mutta mitä tekee yritys työntekijällä joka ei osaa kieltä ammattisanastosta puhumattakaan, ei ole motivoitunut työhönsä ja oleskeluluvan saatuaan jää sosiaalitukien varaan?
https://tyomarkkinatori.fi/henkiloasiakkaat/tyottomyysturva/karenssi
Matkailuyrittäjäksi? Lue tämä, niin tiedät enemmän.
Olen opiskellut matkailua reilut 8 vuotta ja työskennellyt matkailun parissa ehkä 3 kokonaista vuotta (kesäsesonkeja useampi). Mutta haaveillut matkailuyrittäjyydestä 15 vuotta. Opiskellessani lukiossa olin kahtena kesänä matkatoimistossa harjoittelijana ja halusin kovasti lentoemännäksi monen muun ikäiseni tytön tavoin. Oliko se muotia 1980-luvulla? Mene ja tiedä. Joka tapauksessa haave oli turha, koska olen vain 155 cm pitkä.
Takaisin yrittäjyyteen. Haaga-Helia suorastaan aivopesee opiskelijat yrittäjyyteen. Harmi, että silloin kun minä opiskelin Haagassa tarjolla ei ollut kotisivu-kursseja, vaikka kuinka yritin vakuuttaa niiden tarpeellisuutta 2004 ja vielä vuonna 2016! Ilman niitä ei nykypäivänä kyllä pärjää kilpailussa.
Herättelin itsessäni henkiin yrittäjyyttä varsinkin koronarajoitteiden eristettyä ihmiset koteihinsa. Fyysiset matkatoimistot olivat kuolleet kaikki 2007 vuoden jälkeen ja siirtyneet nettiin. Kuljetusyritykset mainostavat sivuillaan turvallista kuljetusta ja modernia kalustoa. Johtuen pitkälti siitä, että matkailuala on erittäin säädeltyä ja monimutkaista tajuta jopa verottajalle, saati yrittäjälle. Laki matkapalveluiden yhdistämisestä uudistettiin 1.7.2018. Jolloin siitä tuli entistä vaikeaselkoisempi. Enää ei ole yksiselitteistä matkapakettia, vaan se voi koostua matkan eri osasista, kuten lennoista, kuljetuksista, majoituksesta, pääsylipuista, ravintolapalveluista, rekiajeluista ja/tai muista lisäpalveluista. Sitten on vielä matkan kesto eli onko matka yli vai alle 24h. Valmismatkalaki on ollut voimassa vuodesta 1995. Olen jutellut muutamien kuljetusyrittäjien kanssa asiasta ja tämä vaikeaselkoisuus lain tulkinnassa on kyllä tullut hyvin selväksi. Toivon, että joku kansanedustajaehdokas ottaa tämän asian tutkittavakseen.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuja on tullut selailtua eräänkin kerran. Suosittelen tutustumaan intensiteetillä:
Ihan ensin laadin itselleni listan, mistä aloittaisin ja miten etenisin. Olin jo tehnyt aikaisemmin 2007 liiketoimintasuunnitelman omalle matkailualan yritykselle, mutta se oli tietysti auttamattoman vanhentunut. Lista on tärkeä, jotta saatoin hahmottaa missä järjestyksessä mitäkin asioita tulisi tehdä.
- Mieti, mitä myyt, miten myyt ja kenelle myyt. Mieti yrityspohja eli osakeyhtiö vai toiminimi (yksityinen elinkeinonharjoittaja). Yritysespoo auttaa erittäin mielellään etätapaamisin. Heiltä sain valmiin liiketoimintasuunnitelmapohjan, rahoitussuunnitelmapohjat ja runsaasti neuvoja heti alkuun. Tapaamiset voi varata netistä tai soittaa suoraan. Yritysespoo https://yritysespoo.fi/ p. +358 (0)10 3366550
- Täytä huolellisesti ja ajan kanssa saamasi liitteet! Pyydä Yritysespoolta niin monta etätapaamista kuin katsot tarpeelliseksi. He kyllä auttavat. Itse olen ollut neljästi etätapaamisessa noin tunnin kerrallaan. Sieltä löytyy asiantuntija matkailualalta. Nikke Vainikka. Hyvä mies paikallaan.
- Mieti rahoitus. Tarvitsetko lainaa, onko omia säästöjä, voitko hyödyntää olemassa olevia resursseja (läppäri, puhelin ym.). Säästä kaikessa missä voit ensi alkuun! Aloituskuluja syntyy joka tapauksessa. Minulla oli jonkin verran omia säästöjä. Olin maksanut mm. asumisen etukäteen 4 kuukaudeksi.
- Tuotteista ja hinnoittele valmiiksi muutama tuote. Itse sain erittäin hyviä neuvoja naisyrittäjältä, joka tekee hinnoittelua työkseen sekä Yritysespoolta. Tuotteet ideoin itse ja tein ne ensin canvalla valmiiksi ennen kuin latasin ne kotisivuille. Matkailualalla sovelletaan joissain kohdin marginaaliverotusta ja alv-verokantoja on ainakin kaksi: 10% ja 24% riippuen palvelusta. Kysyin vero.fi:stä vero-ohjausta, koska en ollut varma mitä verokantoja palveluni edustavat. Vero-ohjausta voi kysyä epäselvissä tapauksissa kirjallisesti mahdollisimman täsmällisin esimerkein. Vastauksen saaminen kesti n. 3 viikkoa. Vero-ohjauksen kirjallinen selvitys on myös tilitoimistollani ohjenuorana.
- Tutustu KKV:n sivuihin ja mieti, kuuluuko yrityksesi palveluihin matkapakettipalveluita , kuulutko vakuuden piiriin tai haluatko asettaa yrityksellesi uskottavuuden kannalta tärkeän vakuuden. Valmistaudu hyvin, koska KKV vaatii 5-7 lomaketta täytettäväksi. Vakuus päätetään kahden kuukauden (ei yhden) matkapakettimyynnin perusteella. Sinulla saattaa olla muutakin myyntiä kuin matkapaketteja, älä niitä ilmoita. Esim. jos arvioit myyväsi kuukaudessa 5kpl á 500€ matkapaketteja, silloin vakuudeksi määrätään 5000€. https://matkapakettiapuri.fi/ https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/Matkustaminen-ja-matkan-jarjestaminen/ohjeet-matkapalveluyhdistelmien-tarjoajille/valvontamaksut/
- Kilpailuta pankit. Pankit rahastavat tilin avaamisesta, talletuksista, korteista, laskun maksusta ja suurin piirtein jopa rahan makuuttamisesta tilillä.
- Mieti markkinointi. Kotisivut, somemarkkinointi, lehti-ilmoittelu, puskaradio, käyntikortit, flyerit. Sähköpostiviestit ovat yhä kelpo markkinointikeino, kun sen tekee hyvällä maulla. Itse olen tähän mennessä lähetellyt liki 700 sähköpostiviestiä Uudenmaan yrityksille ja yhdistyksille. Olen saanut muutaman tarjouspyynnön sitä kautta. Tätä ilmaista markkinointia voit tehdä aina sopivassa tilaisuudessa samalla viestipohjalla. Tylsää, mutta helppoa. Simplesite.com on hyvin yksinkertainen sivusto, josta aloittelijakin selviytyy. Kun saat hieman itseluottamusta, voit siirtyä vaativampiin alustoihin, kuten WordPressiin. Kotisivujen laadinta on kallista puuhaa, mutta opettelemalla pääsee alkuun ja neuvoa voi kysyä googlettamalla palveluntarjoajia. Kotisivujen laatimiseen, muokkaukseen ja ulkoasun preppaukseen tarjoaa https://www.nerot.fi/ it-alan ammattilaisten apua. Kirjo on valtava, kuten ammattitaitokin. Mutta eipä tarvitse pähkäillä mistä saisi apua, ilmoittautumalla sivustolle saat nopeasti useita tarjouksia. Kannattaa seuloa ja kokeilla muutamaa. Niksi on siinä, että tunnin edullisesta etätapaamisesta sovittaisiin uusi aika, jolloin it-henkilö hoitaisi homman sivustosi etänä kuntoon erillisestä summasta 300-500€. Somemarkkinointiin olen käyttänyt n. 50€/kk näkyvyyden saamiseksi. Pieni summa, mutta tuhansia klikkauksia.
- Tutustu myös ilmaiseen https://www.canva.com/ sivustoon, jossa voit itse laatia esitteitä. Kannattaa opetella itse tekemään mainoksia, koska tulet tarvitsemaan näitä taitoja myöhemmin. Ellei sinulla ole laittaa markkinointiin useampaa satasta kuukaudessa. Nettisivuja saatat joutua päivittämään hintojen, ym. osalta usean kerran viikossa/kuukaudessa.
- Tilitoimiston etsiminen. Netissä on tarjolla erilaisia houkuttelevia tarjouksia, joihin saattaa liittyä sudenkuoppa. Muutaman kuukauden ”puoli-ilmainen” kokeilu voi osoittautua kalliiksi. Itse suosittelen kuittien määrän perusteella laskuttavaa tilitoimistoa, jossa on selkeä hinnoittelu. Esim. 10 kuittia tai alle 50-60€/kk sekä jopa 2kk yhden hinnalla, mikäli asiakaslaskutettavaa on vähän, on kohtuullinen hinta. Muista, että yritykset ilmoittavat hinnat ilman arvonlisäveroa eli alvia.
- Teetkö palkkatyötä samalla. Verottajaa kiinnostaa tämä.
- Ole verottajaan yhteydessä. Verottaja auttaa puhelimessa arvioimaan ennakkoverotuksen ja tarvittaessa palkkaverotuksen oikein. Pyydä tilitoimistoa seuraamaan myyntiäsi, jotta verotusta voit myöhemmin korjata ajoissa esim. 3 kuukauden kuluttua aloituksesta.
- Ota yrittäjän YEL-vakuutus sairauden ja työttömyysturvan saamisen takaamiseksi. Itse otin vähimmäismäärän Ilmariselta. Helsingin naisyrittäjien mukaan jopa 40% naisyrittäjistä maksaa YEL-vakuutusta minimimäärän ja miesyrittäjistä vain 25%! Tulot eivät siis päätä huimaa. Ainakaan aluksi.
- Verkostoidu! Itse liityin Helsingin naisyrittäjiin heti. Yhdistys järjestää viriketoimintaa (asiapitoista ja hupia) ja antaa neuvoja. Yhdistykseen kuuluu eri alojen naisyrittäjiä ravintoloitsijoista lakinaisiin ja LVI-yrittäjiin. https://www.helsinginyrittajanaiset.fi/ Ilmoitin yritykseni myös visitespoo.fi-sivuille https://www.visitespoo.fi/fi/tietoa-meista/tietojenkeruulomake/ .
- Jaa ajankäyttöäsi järkevästi. Nyt sinulla on vapaus päättää omista työajoistasi, mutta myös vapaa-ajastasi. Saatan tehdä myöhään yöhön läppärillä töitä, mutta saatan myös ottaa päiväettonet, jos siltä tuntuu!
- Rekisteröidy PRH:n rekisteriin 60€. Sekä KKV:n rekisteriin 150€. Kannattaa rekisteröityä vastuulliseksi matkanjärjestäjäksi, vaikka et asettaisi vakuutta. Tämä luo uskottavuutta ja ryhtiä toimintaasi. Matkanjärjestäjän maksu on 0-10 000€ vakuudella 405€/v.
- Muita miettimisen aiheita ovat markkinointitutkimus, kilpailijat (nimeä ne konkretiaksi), vakuutukset (Vahinko- ja vastuuvakuutus IF n. 160€/v.), virkatodistukset ja muut viranomaistodistukset, ajopäiväkirja.
Yrittäjän riskit, mutta myös vapaus! Arvioin karkeasti, että alkupääomaa tarvitset n. 10 000 euroa. Itselläni kotisivujen tekoon tarvittava suurin yksittäinen kuluerä oli ulkopuolinen hyvä markkinointitiimi marketing@foxiesoul.fi/ Otto Raali, joka auttoi minua viimeistelemään kotisivut toimiviksi. Lisäksi hän laati minulle kirjalliset ohjeet muutamiin nikseihin, joita olen tarvinnut aika ajoin! Hyvää palvelua.
En ostanut mitään uutta aloitukseen. Ajelen jopa (kiillotetulla!) 20 vuotta vanhalla pösöllä tapaamaan asiakkaita. Läppäri, puhelin ja mustavalkotulostin ovat saaneet kelvata. Eräs naisyrittäjä sanoi minulle, että ”pidä verottaja ja viranomaiset tyytyväisinä, niin kaikki sujuu hyvin”. Taitaa pitää paikkansa mitä suurimmassa määrin.
Yritykseni on vasta aloittelemassa toimintaa, enkä tiedä saanko siipeni lentoon. Uskon lujasti, toivon lujemmin ja periksi ei anneta! Eihän.
Tervetuloa kilpailu! Varteenotettavat neuvot ja vinkit miltä tahansa osa-alueelta markkinoinnista hinnoitteluun ja käytännön operointiin otan kiitollisina vastaan! Mikäli minusta voi olla apua jollekin tässä asiassa, älä epäröi kysyä.
Työllisyydestä..
Seuraavaksi esitän lukuja, jotka ovat vapaasti luettavissa internetissä. Ihmettelen Suomen työllisyyspolitiikkaa, mikä julkisuudessa esiintyy osaajien puuttumisena, laiskojen työttömien joukkona ja kannustinloukkuina. Itse työttömyyden poistamiseen nähdään samoja ”keppikeinoja” vuodesta toiseen pohtimatta konkreettisia ratkaisuja.
Työttömiä oli vuoden 2021 lopussa Tilastokeskuksen mukaan 189 000 +- 22 000, joista korkeasti koulutettuja 47 190. Lisäksi on piilotyöttömyys, jota ei ole tilastoissa. Työpaikkoja Duunitorilla oli helmikuun alussa 2022 n. 60 000 (Mol.fi mukana), Oikotiellä n. 50 000 (Mol.fi mukana), Tilastokeskuksen mukaan yhteensä 63 400, Monsterilla 43 600. Tilastokeskuksen luku lienee oikein eli Suomessa on n. 63 400 avointa työpaikkaa.
Lisäksi on piilotyöpaikat yritysten sisäisissä hauissa ja sellaiset, joita yritys ei ole vielä laittanut hakuun.
Julkisuudessa on väläytelty osa-aikatyö-työpaikan jakamisesta. Siitä taas olisi seuraavat seuraukset: asiantuntijatasolla perehdytys olisi tehtävä kahteen kertaan ja se vie yrityksen resursseja ja tulee kalliiksi, suorittajatyön tasolla osa-aikatyö rasittaa kunnan/hyvinvointialueen sosiaalikuluja mm. asumistukena ja toimeentulotukena. Ja kuka haluaa jakaa osan rahoista, kuka arvostaa vapaa-aikaa.
No, nythän taas valtio ”rokottaa” työtöntä osa-aikatyön tekemisestä. Aivan samoin kuin 2010-luvun alussa. On nimittäin omakohtaista kokemusta. Pääsin 2011 jatko-opiskelemaan Haaga-Heliaan YAMK tutkintoa ja olin samaan aikaan työtön. Lisäksi minut oli hyväksytty aikuisopistoon, josta olisin alle vuodessa valmistunut oppaaksi. Kysyin TE-toimistosta, voinko aloittaa omatoimiset opiskelut ja YAMK opinnot samaan aikaan työttömänä ollessani? Olisin valmistunut oppaaksi alle vuodessa ja työllistynyt seuraavana kesänä. Samaan aikaan YAMK opintoni olisivat edenneet hyvää vauhtia.
Vastaus oli tyly: ei käy. Minulle sanottiin Espoossa suoraan, että ei auta kuin ”pyöritellä peukaloita kotona”. Opas ei työllisty kokovuotiseksi. Haloo! Olen AMK restonomi, matkailun alalta. Täytyykö alkaa varoittamaan aloittelevia opiskelijoita; älkää opiskelko matkailua, se ei työllistä!? Lisäksi ansiosidonnaisilla työttömyyskorvauksilla ei saa opiskella, kun täytyy olla työttömänä työnhakijana TE- Palveluissa. Miten keinotekoista ja byrokraattista. Mutta takaisin työttömyysongelmaan.
Puhutaan osaajien (asiantuntija) pulasta Suomessa. Avoimet työpaikat puhuvat muuta:
– Oikotie, 47 kpl
– Duunitori 2816
– Monster 5037
Helmikuun alussa 2022 avoimia osaajien työpaikkoja oli siis yhteensä 7 900 näissä kolmessa työnhakusivustolla! Ja työttömiä osaajia puolestaan yli 47 000.
Lisäksi on osaajien koulutus Suomessa. Suomessa on useiden yhdistämisten jälkeen 14 yliopistoa. Vuonna 2004 suoritettiin yhteensä noin 18 300 tutkintoa, joista 3 100 oli alempia korkeakoulututkintoja, 12 600 ylempiä korkeakoulututkintoja ja 1 400 tohtorintutkintoa. Ja vuonna 2020 korkeasti koulutettuja oli jo 26-40% väestöstä riippuen asuinpaikasta Suomessa. Korkeakoulutus on kokenut inflaation. Koulutustaso on tänä päivänä korkea ja koulutuksen arvo laskee vuosien myötä. Silti halutaan tänne osaajia. En voi käsittää.
Pohditaanpa rekrytointiongelmia hakijan näkökulmasta. Yrityksillä on monimutkaiset sähköiset hakusivut. Ne ovat usein kömpelöt ja vaivalloiset täyttää eikä esimerkiksi liitteitä voi laittaa ollenkaan hakemukseen mukaan (mm. valtiolle). Vaikka hakija olisi tehnyt kuinka hienot ansioluettelot ja portfoliot. Tämä karsii asiantuntijahakijoita.
Palautetta ei juuri saa. Tämä olisi tärkeää tietää; miksi en päässyt jatkoon, oliko koulutus tai työkokemus sopimaton työtehtävään, olivatko muut hakemuksessani mainitsemat seikat esteenä? Oliko työhakemus ko. tehtävään siis täysin turha? Mitä työpaikkoja voisin jatkossa hakea, jotta se olisi järkevää ja johtaisi työllistymiseen.
Entäpä ratkaisuja työllistymiseen. Avoimet työpaikat ovat pääasiassa internetissä ja hakemukset täytetään sähköisesti. Mitäpä jos yritys jalkautuisi sinne, missä ihmiset liikkuvat? Kauppakeskuksiin, kirjastoihin, työpaikoille, sairaaloihin, palvelutoreille, y name it! Tehtäisiin pop up-tapahtumia, kuten ainakin Porissa kokeiltiin vuonna 2017. Olisi kiva tietää tuloksia.. Täsmärekrytoinnit säännöllisesti, jotta työttömät alkaisivat seuraamaan näitä tapahtumia. Tietääkseni nämä tapahtumat ovat nykyisin aika vaisuja. Täytyisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä koulujen, opistojen, yritysten ja TE-Palveluiden kesken. Ja ottaa mukaan mainostoimistot sekä vaikka minut, restonomin asiantuntijana suunnittelemaan tapahtumat kiinnostaviksi. Tavoitteena tapahtumissa olisi suora työllistyminen, ei ansioluettelon toimittaminen paikan päälle!
Työntekijän palkkaaminen on kallista, miksi tuhlata energiaa tällaisiin tapahtumiin? No juuri siksi, että se johtaisi aitoihin kohtaamisiin ja sopivan työntekijän löytämiseen vähemmällä, mutta kivemmalla tavalla. Yritysten somemainonta rekrytoinnissa on kasvanut voimakkaasti. Työpaikkailmoitukset ovat nuorekkaita ja vetäviä. Tämä on hyvä suunta, mutta tuloksia en tiedä. Vielä kun oppisopimus saataisiin laajemmin käyttöön ja ammattioppilaitosten työharjoittelujaksot palkallisiksi ja osittain työllistämisvelvoitteisiksi, niin tässä olisi jo työllistymisvaikutuksia ilman kepittämisiä.
TE-Palveluiden olisi syytä miettiä nykyistä strategiaansa. Vuonna 1942 Suomi jaettiin työvoimapiireihin ja käytännön työttömyyden torjuntaa hoitivat työvoimalautakunnat. Sittemmin perustettiin 1970-luvulla valtiollinen Työnvälitystoimisto, nimi muuttui myöhemmin Työvoimatoimistoksi.
Elinkeinotehtävien taustalla ovat vuonna 1997 yhdistetyt työ- ja elinkeinokysymyksiin liittyviä viranomaispalveluja hoitaneiden eri ministeriöiden hallinnonalojen alueyksiköt, joista muodostettiin TE-keskukset. Yli 25-vuotta palvellut TE-Palvelut ja aikaisemmin yli 52 vuotta sitten perustettu Työvoivoimatoimisto. Olisiko todellisen uudistumisen aika nyt?
Miten voidaan vaatia työskentelyä myöhemmälle iälle, jos yli 50-vuotiasta ei nykyäänkään mielellään palkata? Eläkeikäiset eivät ”paranna” median väittämää ns. osaajapulaa eivätkä hoitajapulaa sen paremmin kuin ulkomailta tänne saapuvat suorittavan työn tekijät samaan aikaan kun koulutetut osaajat ja hoitajat hakeutuvat ulkomaille töihin.
Moniko eläkeläinen OIKEASTI on valmis jatkamaan työntekoa; eläkeliiton teettämän kyselyn 2020 mukaan 72% alle vuoden eläkkeellä olon jälkeen, yli kahden vuoden jälkeen 12 %. TE-Palveluiden kautta työllistyi näistä eläkeläisistä vain 1 %. Kuinka moni yli 60-vuotiaista hallitsee työnhakuprosessin somessa ja yleensä vapailla työmarkkinoilla, jos eläkeläiset halutaan töihin?
TE-Palveluiden pitäisi palkata rekrytointikonsultteja yhdistämään yritykset ja työntekijät. Lisäksi työnhakuvalmennus täytyisi olla helpommin saatavissa työvoimatoimistoista halutessa. Ei velvoittavilla viiden päivän intensiivijaksoilla, kuten aktiivimalliaikoina. Olin TE-Palveluiden työhaastattelussa toissa keväänä ja innoissani kehittelin sinne yksilöllisen työllistymispolun portfolioineen, jossa työnhakijalle kehitettäisiin matalan kynnyksen työnhaku. Siinä aidosti kohdattaisiin työtön, mietittäisiin vahvuudet ja mahdollisuudet sekä autettaisiin työllistymisessä, kunkin omien tarpeiden mukaan. Joku muukin oli ajatellut samalla tavalla, koska näin televisiossa lyhyen insertin tästä ”räätälöidystä” työllisyyspolusta pian haastatteluni jälkeen.
Työllisyystoimet vaativat paneutumista ongelmaan sekä aitoja tekoja. Mikä on yritysten ja TE-Palveluiden vastuu asiassa? Eikö TE-Palveluita velvoiteta työllistämään tai mietitä yritysten roolia tässä ”keppi ja porkkana-leikissä”?
Asiakaspalvelusta
Olen huolissani asiakaspalvelun tilasta Suomessa, olenhan palveluliiketoiminnan maisteri. Mitä tapahtuu, jos perinteisten palveluammattien työt tehdään liki pakosta ihmisten toimesta, jotka eivät ole luonteeltaan asiakaspalvelijoita tai eivät halua tehdä sitä työtä? Arvelen, että työnjälki on huolimatonta, ihmistä ei kohdata aidosti ja koneet ja automaatit valtaavat pikku hiljaa ammattialoja. Kaupan kassat, myyjät, hoitajat, lääkärit, taksinkuljettajat, pankin virkailijat, tarjoilijat, oppaat, siis kaikki asiakaskohtaamiset. Ovatko ne katoamassa digipalveluihin ja rappeutuvan asiakaspalvelukulttuurin luomaan railoon?
Muistan käyneeni Neuvostoliitossa joskus 1980-luvulla, jossa venäläisnaiset antoivat tiskin takaa kädellä osoittamani kristallilasit naama peruslukemilla. Tai vielä kymmenen vuotta sitten naapurimaassa vieraillessani vaihtorahat viskattiin eteeni hymyilemättä tai tervehtimättä.
Käy nimittäin niin, että palveluammatin arvostus laskee, palkat polkevat paikallaan tai laskevat, työntekijöitä on vaikea saada ja se johtaa puolestaan yhteisöllisen kokemuksen puuttumiseen. Yrityshän siinä kärsii. Asiakaspalvelija on tavallaan yrityksen käyntikortti.